Vuohet. Maailman ihanimmat ja kamalimmat riiviöt

Melli ja Milli ovat suomenvuohia

Maaliskuussa 2011 pitkaikainen haaveeni toteutui. Minulla oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus vuohien pitoon ja mieheni lupasi minulle syntymäpäivälahjaksi vuohen. Mutta eihän niitä vain yhtä voi ottaa, kyllä kaveri pitää olla! Mieheni oli vähän sitä mieltä, että eikös nuo lampaat riitä kaveriksi. Intin kovasti vastaan, ettei riitä ja mieheni taipui painostukseni alla. Ja kuinka oikeassa olinkaan. Ei olisi riittänyt, näillä kahdella lajilla on täysin erilainen luonto.

Eräänä iltana sitten lähdimme tunnin ajomatkan päähän vuohitilalle katsomaan pienokaisia. Olin aivan myyty. Silloin tuolla tilalla oli vielä käytäntönä vieroittaa kilit emästään heti syntymän jälkeen, että emot olisi helpompi lypsää. Kilit saivat kyllä vuohenmaitoa pullosta. Ilta menikin ruokkiessa ja rapsutellesse pikkuisia. Ensimmäinen kili valikoituikin helposti. Valkoinen Milli tunkesi syliin minkä kerkesi ja teki kaikennäköisiä kilitemppuja meitä huvittaen.

Olisin halunnut heti ryöstää sen kotiin ja vakuutettuani tilan omistajan eläintenhoitotaidoistani, hän antoi luvan hakea pikkunatiaiset kotiin muutaman viikon kuluttua. Varoitteli vielä, että juottamisessa olisi aikamoinen homma.
Se ei kuitenkaan tuntunut minusta mitenkään rasittavalta asialta. Millille ei vielä löytynyt silloin kaveria.

Milli kahden päivän ikäisenä

Muutaman viikon päästä lähdimme noutamaan Milliä ja vielä tuntematonta kaveria. Perillä kaveri Millille löytyi heti; muutaman päivän Milliä nuorempi Melli. Samana vuonna syntyneet eläimet nimetään tiloilla yleensä saman alkukirjaimen mukaan. Voitte varmasti itse päätellä mikä kirjain oli sinä  vuonna menossa.


Byrokratian hoidettuamme pikkukilit matkustivat kotiin farmariauton perässä olevassa koiran boxissa. Kilit oli välissä nupoutettu, mikä tarkoittaa sarven aihion ympäriltä solukon polttamista polttoraudalla, jolloin sarvi ei rupea kasvamaan. Eläimet rauhoitetaan ja ne saavat kipulääkityksen toimenpiteen ajaksi. Itse toimenpide ei kestä muutamaa sekuntia kauempaa. Olen ikävä kyllä eläinurani aikana nähnyt kuinka esim. vasikoita ei rauhoiteta, eivätkä ne saa kipulääkitystä. Toivottavasti kyseinen homma on nykyään laitonta.

Milli ja Melli juuri kotiutuneina

Tilalta saimme mukaan vuohenmaitoa viikoksi eteenpäin ja jatkossa haimme lehmän tinkimaitoa läheiseltä tilalta, kunnes kilit kykenivät tulemaan toimeen kiinteällä ruoalla. Kilit joivat tuttipullosta ja pullotuskertoja oli päivässä kolme.

Jokaisen vuohia tai lampaita omistavan on suomessa liityttävä lammas-ja vuohirekisteriin ja hankittava pitopaikkatunnus paikkaan, jossa eläimiä pidetään. Rekisteriin on myös merkittävä mikäli eläin vaihtaa paikkaa ,omistajaa tai kuolee. Rekisteröintiasioissa käännytään oman kunnan maaseutusihteerin puoleen. 

Itse olimme jo rekisterissä lampaidemme vuoksi. rekisteriin tehtiin osto-ja siirtoilmoitus. Vuohet pitää myös asianmukaisesti merkitä korvissa lärpättävillä merkeillä, jossa on eläimen eu-tunnus, sekä eläimen oma numero. eläimellä pitää olla kaksi merkkiä. Päämerkki, sekä tarkistusmerkki. En edes rupea tässä selostamaan, kuinka naurettavaa kaikki vuohiin ja lampaisiin liittyvä byrokratia on, sillä tästä tulisi todella pitkä ja tulikivenkatkuinen sepustus. Hauskinta on, ettei ole mitään väliä, että onko sinulla 1 vai 500 vuohta. Paperihommat on samat.

Milli ja Melli nauttimassa varastamaansa postia.

Vuohen sielunelämästä sen verran, että ne eivät todellakaan jätä kylmäksi. Välillä niitä rakastaa ja välillä ne tekisi mieli viedä saunan taakse. Sydän sulaa, kun ne tulevat kutsuttaessa luokse tai ainkain vastaavat jos niitä huutaa. Tyypit tulevat halaamaan ja välillä naurat pissat housuissa niiden tempauksille. Välillä itkettää, kun ne karkaavat sadatta kertaa syömään taimet, joita olet kasvattanut ja vaalinut talvesta asti.
Ja kun umpiväsyneenä raahaudut lypsämään illalla vuohen, vaikka mielummin menisit nukkumaan, niin vuohi potkaisee sangollisen maitoa päällesi ja pinkoo pakoon syömään naapurin kaurapeltoon.

Vuohet myös kuvittelevat, että kaikkea voi syödä ja ei ole mitään paikkaa, minne ei voisi kiivetä. Kerran revin millin kurkusta isoja rautanauloja ja todella toivon, että sain kaiken tongittua ylös sieltä. Myös automme nokkapelti on erittäin hienosti pitkillä naarmuilla koristeltu.
Vuohien mielestä se oli oiva tähystyspaikka!

Niin. Nämä riiviöt elävät etupihallamme vapaina. Niille tehtiin hieno aitaus, mutta kun olimme korjailleet sitä noin sata kertaa ja kyllästyneet viemään vuohia uudelleen ja uudelleen takaisin, päätimme että he saavat toimia ruohonleikkurina. Ne eivät onneksi lähde pihasta minnekkään, paitsi jos itse lähdet lenkille.
Aivan varmasti yrittävät tunkea matkaan.(vuohet eivät ymmärrä, että lain mukaan minun on tehtävä siirtoilmoitus ja rekisteröitävä kaikki tilat pitopaikaksi minkä alueella liikumme.
) 

Melli viihtyy talvella lampaiden kanssa lampolassa, mutta Milli ylenkatsoo niitä, eikä suostu olemaan niiden kanssa samassa karsinassa. Niimpä hän ulkoilee talvellakin ja nukkuu yöt lampolan käytävällä. Vuohet eivät voi myöskään käsittää, miksi koirat pääsevät taloon sisälle ja he eivät. Ovathan nuo pitkähäntäiset haisevat oliot heitä alempana laumajärjestyksessä.

Kadunko vuohien hankkimista? Olen ehkä hullu, mutta en vaihtaisi niitä mihinkään.

Lampolan ovenvartijat.